1800-luvulla vallinnut homofobia vietiin kolonialismin myötä Euroopasta silloisiin siirtomaihin. Afrikassa samaa homofobiaa ylläpidetään edelleen sekä valtioiden lainsäädännön että uskonnollisten yhteisöjen toimesta. Useimmissa Afrikan maissa homoseksuaaleihin liittyvien ennakkoluulojen kohde joutuu perheensä ja yhteisönsä hyljeksimäksi ja samalla toimeentuloedellytysten ulkopuolelle. Homoseksuaalisuuteen kohdistuva vähättely, syrjintä ja suoranainen vaino saattaa kaventaa elinehtoja niin merkittävästi, että maasta pakeneminen tarjoaa ainoan mahdollisuuden ihmisarvoiseen elämään.
Länsimaissa suhtautuminen homoseksuaalisuuteen on muuttunut 1960-luvulta lähtien homoseksuaalien ihmisoikeusjärjestöjen työn tuloksena. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana monet valtiot ovat säätäneet lakeja homoseksuaalien kohtaaman syrjinnän poistamiseksi, yhdenvertaisuuden takaamiseksi ja samaa sukupuolta olevien ihmisten tasa-veroisten parisuhteiden tukemiseksi. Suomessa laki rekisteröidystä parisuhteesta hyväksyttiin ensimmäisten maiden joukossa v. 2002. Pohjoismailla onkin edelläkävijöiden maine homoseksuaalien oikeuksien turvaamisessa ja syrjintäsuojan tarjoamisessa. Onkin ymmärrettävää, että homoseksuaalisuutensa vuoksi vainotuksi tullut hakee turvapaikkaa nimenomaan Pohjoismaihin kuuluvasta Suomesta, jonka lainsäädännön pitäisi tarjota suojaa syrjintää vastaan ja jonka suurimmissa kaupungeissa on homojen yhteisöllisiä verkostoja, tapaamispaikkoja ja kulttuuria.
Suomen queer-tutkimuksen seura korostaa, että vaikka – tai koska – homoseksuaalisten ihmisten aseman turvaava lainsäädäntö Suomessa on kehittynyt pitkälle, viranomaisilta näyttää puuttuvan asiantuntemusta ja ymmärrystä sellaisista tilanteista, jossa homoseksuaalisuuden paljastumisen myötä henkilö voi tyystin menettää ihmisarvonsa. Jawaran käännyttämispäätös on siitä hyvä osoitus. Gambiassa homoseksuaalisuudesta voi saada 14 vuoden vankeustuomion. Tämän mahdollisuuden olemassaolon tulisi olla riittävä ja erittäin painava syy turvapaikan myöntämiselle.
Suomen queer-tutkimuksen seura vaatii, että myös maahanmuuttoviranomaisten on noudatettava hallintokäytännössään Suomen lainsäädäntöä yhdenvertaisuudesta ja syrjintäsuojasta. Maahanmuuttoviraston, kuten muidenkin viranomaisten tulee kuulla alan asiantuntijoita ja kouluttaa työntekijöitään tunnistamaan homoseksuaalisuuteen liittyvää peittelyä, syrjintää ja vainoa – eikä sallia sitä, että poikkeavaan seksuaalisuuteen liittyvää syrjinnän logiikkaa uusinnetaan sen toiminnassa. Oikeus turvapaikkaan kuuluu ehdottomasti myös niille erityisen haavoittuville ja traumatisoituneille ihmisille, jotka ovat vainottuja juuri homoseksuaalisuutensa vuoksi.
Helsingissä 5.5. 2010
Pol.Dr. Jan Wickman
Suomen Queer-tutkimuksen Seura
Varapuheenjohtaja
VTM Paula Kuosmanen
Suomen Queer-tutkimuksen Seura
Hallituksen jäsen
paula.kuosmanen[at]helsinki.fi
http://sqshome.wordpress.com/
http://www.helsinki.fi/jarj/sqs/sqs2_08/sqs_contents2_08.html
